Ελληνικά

Siihen aikaan se oli muotia,

joten herra Kirjoitustaito meni naimisiin.

Rouva Kreikankieli sai kaksi tusinaa lasta.

Α Vanhin oli Alfa kultatukka,

kylmä neito kauniilla kasvoilla. α

Β Toisena tuli Beeta, pulska poika punatukka,

lämmin ruskea katse. β

Γ Sitten syntyi Gamma kyömynenä,

kopea valkotukka lukutoukka. γ

Δ Delta-neito kuten isosiskonsa kultatukka,

kaidat kasvot vain muuttuivat pyöreiksi ja hymy lämpimäksi. δ

Ε Lyhyt oli Epsilon, poika hymyhuuli,

vaik' siniset hiukset kohti taivasta. ε

Ζ Sorja neito Zeeta oli kuin kaksonen,

kaunis ja naurava, mut hopeilla suortuvilla. ζ

Η Sorja neito Eeta oli kuin kaksonen,

vaik' ihailtiin hän veljeään; hälläkin oli sininen tukka. η

Θ Theeta oli sisko suklaatukka,

mantelisilmät hymyilivät jatkuvasti. θ

Ι Ioota-tyttö ei koskaan lakannut kikattamasta,

kuparinpunaiset suortuvat tippuivat kapealle uumalle. ι

Κ Kappa oli suorasukainen kaveri.

Lihaksikkaalla pojalla oli hiekanruskeat jouhet. κ

Λ Lambda valkotukka oli riidanhaastaja.

Ihan rehti poika kuitenkin. λ

Μ Myy on kaksosista toinen, vihertukka.

Yhdessä suputtaa ilman sukupuolta, ilman ihmiskontaktia. μ

Ν Nyy on kaksosista toinen, vihertukka.

Yhdessä suputtaa ilman sukupuolta, ilman ihmiskontaktia. ν

Ξ Ksii on rokkityttö, siilitukka.

Lämmin sisältä, vaaleanruskea hiuksilta. ξ

Ο Omikron on fiksu poika hymynaama

nenä kirjassa, vaaleat hiukset silmillä. ο

Π Pii pieni pikkuinen ruskeatukka,

sulkeutunut tyttö kultainen. π

Ρ Rhoo on läheinen siskonsa kanssa.

Poika sulkeutunut tummatukka. ρ

Σ Sigma on tyttö lahjakas ja kaunis.

Hopeiset hiukset hehkuu teatteritaiteita. σ

Τ Tau on lyhyt poika porkkanapää,

ujo yksinäinen nihverö. τ

Υ Ypsilon on raju poika rokkitukka,

viinipinaiset hiukset ja sulkeutunut luonne. υ

Φ Harmaat hiukset laskeutuvat selkään.

Fii on hiljainen tyttö. φ

Χ Ruskea tukka, häilyvä luonne,

Khii on poika arvoituksellinen. χ

Ψ Psiin viininpunaiset hiukset tippuvat selkään.

Tyttö katsoo ja tutkailee. ψ

Ω Kuopuksena Oomega valkotukka.

Lellitty lapsi hymyilee ja nauraa. ω

Sellainen on Alphabetin lapsikatras.

Tyttö (ja ystävänpäivä)

Tasan 10 vuotta sitten oli talvi - ja lunta... Silloin oli myös päivä, jolloin elämäni muuttui (suurimmaksi osaksi) paremmaksi. Olimme juuri muuttaneet tänne, kun pihamme ohi kulki äiti, isä, pikku tyttö pulkassa ja vanhempi pinkkihaalarinen Tyttö mustaa koiraa taluttaen - menossa pulkkamäkeen. Tyttö sattui olemaan ikäiseni, joten aikuiset sopivat meille leikkitreffit. Minä olin viisi ja puoli, mutta vieras Tyttö oli jo vanha, olihan hän täyttänyt kuusi muutama viikko takaperin. Tyttö asui siinä harmaassa talossa, ihan naapurissa. Kiusaantuneen alun jälkeen minä ja Tyttö löysimme yhteisen sävelen; valehtelimme vanhemmilleni olevamme kylmissämme ja menimme sisälle leikkimään Barbieilla. Siitä lähtien minä ja Tyttö aloimme leikkiä päivittäin, riitelemään vieläkin useammin ja hölmöilemään minkä ehdimme. Hmh, vaikka meillä oli hauskaa yhdessä, riitelimme keskimäärin kolme kertaa päivässä. Tämä varmaan johtui siitä, että olin aikalailla Tytön tossun alla, mutta minäkin olen vahvaluonteinen, joten vastustin häntä. Lopulta kuitenkin alistuin palvelijattaren tai prinssin rooliin. Tyttö oli oikea prinsessa. Hänellä oli punertavat ihanat hiukset ja hän oli siro. Salaa myös ihailin Tyttöä, sillä hänellä oli hieno leikkihella ja kerrossänky...

Tiedättehän sen mielikuvitusystävän, jolle pienenä kerroitte kaikki salaisuutenne, ja jonka kanssa leikitte. Minullakin oli sellainen kunnes tapasin Tytön. Sen jälkeen en enää tarvinnut täydellistä mielikuvitusystävää, sillä minulla oli Tyttö.

Eikö ollutkin kaunis satu. Siitä tekee kauniimman vain se, että Tarina on täyttä totta!

Opin melkein ohjaaamaan venettä

Leikittiin linnanjuhlia. Yritän kai esittää Tarja Halosta... 

Olemme yhdessä tehneet ja kokeneet kaikenlaista:

Eskarin kevätjuhla...

Alotettiin koulu yhdessä

Olemme harrastaneet yhdessä teatteria

Olimme yhdessä rippileirillä

Päästiin yhdessä ripiltä

Olemme pelleileet läpi  vuosikymmenen

Harrastamme molemmat partiota

Oltiin yhdessä Turkissa

Olemme säätäneet ja sählänneet 10 vuoden aikana valtavasti ja tulemme toivottavasti vielä säätämään.

Kun on tuntenut ihmisen niin kauan, että hän tuntee sinut (ja sinun tavarasi) paremmin kuin sinä itse, ei ole enää järkeä pistää välejä poikki, sillä se toinen tietää sinusta aivan liikaa.

P.S. Tänään on ystävänpäivä. Aika tuuria vai mitä? No hyvää ystävänpäivää ihmiset (ja varsinkin Tyttö)!

Unisieppari

Astun sananjalkojen välistä ja huudahdan pettyneenä. Suuren peurauroksen jäljet päättyvät tuoreeseen verilätäkköön. Aukealla on ainakin viiden suden tassunjäljet. Minulta, metsästäjäklaanin Nydialta ei koskaan pääse saalis karkuun. Susien uhkaava ulvonta kiinnittää huomioni. Lähden juoksemaan äänen suuntaan ja näen tummatukkaisen tytön ja suuren suden, joka hyökkää tyttöä kohti. Jouseni jänne paukahtaa ja suuri susi retkahtaa kuolleena maahan. "Mitä ihmettä teet täällä ilman seuraa tai asetta. Eikö sinulle ole opetettu, että metsässä on vaarallista!" huudan tytölle. Hän kääntää päätään. Tytön vasen poski on ilman sukutunnusta. Vedän järkyttyneenä henkeä ja käteni nousee automaattisesti poskelleni hivelemään pientä, nuolen muotoista kohoumaa. Klaanitunnus ilmestyy syntyessä ja häviää kuollessa. Mutta meikäläisiä tyttö ei ole, sillä hänen ihonsa ei ole kuulaan valkoinen niinkuin meidän, vaan punertavan ruskea. "Missä minä olen?" tyttö henkäisee pienet silmät kauhusta suurina. Miten niin missä! Täällä, Somniumin maassa, metsäaukiolla Järven rannassa. Tyttö, El'dyn nimeltään, ei muista miten päätyi tänne. Hän meni illalla nukkumaan ja heräsi hetki sitten keskeltä susilaumaa. Tytön kertomuksen mukaan hän ei ole lähelläkään kotiaan. Minun käy maassa kyyhöttävää tyttöä sääliksi. Lupaan ottaa hänet mukaani kylään ja siellä auttaa häntä.

Lähdemme kävelemään rauhassa kohti kylää. Annan hänelle syötävää ja kerron itsestäni. Hänkin kertoo omasta kylästään ja perheestään. Heidän hermonsa nimi on Ojibway. Hekin harjoittavat metsästystä, mutta muuta samaa meillä ei taida ollakaan. Ystävystymme nopeasti ja auringon painuessa horisonttiin olemme melkein kotona. Somnus-lintu laulaa taas hyvin kauniisti. Yht'äkkiä El'dyn kaatuu maahan silmät ummessa. Se tapahtuu niin yllättäen, että ehdin astua monta askelta ennen kuin huomaan tapahtuneen. Kiiruhdan pelästyneenä takaisin, mutta tytöllä tuntuu normaali pulssi ja hän hengittää rauhallisesti, kuin hän... nukkuisi. Nostan hänet selkääni ja lähden kantamaan hämmästyneenä velttoa tyttöä kohti kylää.

Puolet kylästä juoksee minua vastaan. Miehet kantavat El'dynin parantajamme telttaa. Seuraan perässä mukanani heimon johtaja, siis isäni. Ulkopuolinen häly hiljenee teltan oven sulkeutuessa ja selitän tapahtuneen paikallaolijoille. Parantajaeukon silmät laajenevat kertomukseni loputtua. "Somnus-lintu. Viimeinen Vuori ennen Unta", eukko kähisi matalasti. En ymmärrä mitään. Mitä parantaja puhuu yön laulajasta, unilinnustamme, ja Viimeisestä vuoresta. Se kohoaa ihan metsämme reunassa ennen kalastajaklaanin maita. Isäni huomaa hämmentyneen ilmeen, joka on ilmestynyt kasvoilleni, ja alkaa selittää:"Tiedät, että somnus-linnut pesivät Viimeisellä vuorella. Sanotaan, että ne ovat portinvartijoita. Ne vahtivat rajaa Somniumin ja toisen todellisuuden välillä. Kuitenkin lopulta raja käy häälyväksi, ja sieltä Toisaalta saapuu ihmisiä tänne. Se tietää tuhoa." "UNISIEPPARI!" parantajaeukko kähähti "Somnuksen sulkia pyydystämään uni... Somnuksen laulua verkoksi punottuna eksyttämään uni... Somnuksen munan sirpaleita tuomaan taikaa, muuttamaan uni mielikuvitukseksi..." Eukko ei olle luultavasti koskaan puhunut noin paljoa, harvapuheinen nainen kun on. Samalla Somnus aloittaa kauniin laulunsa ja El'dyn herää. Tiedän, mitä meidän pitää tehdä. Ja tiedän mistä El'dyn tulee; sieltä Toisaalta.

Isä selittää El'dynille tapahtuneen ja innostus alkaa kuplia rinnassani. Rakastan seikkailuita enkä ole koskaan käynyt Viimeisellä vuorella. Epävirallisen kokoukselle loputtua ryntään pakkaamaan tavaroita ja keskipäivään mennessä olemme valmiita lähtemään. Koko klaani on sanomassa meille heipat ja lähettämässä päällikön tytärtä matkaan. Saan taas kerran näyttää heille olevani peloton ja kaunis.

Aurinko paistaa korkealla, kun taivaltamme hyvää vauhtia eteenpäin. Minua naurattaa, miten El'dyn ihastelee metsää. Eihän siinä mitään erikoista ole. Meillä on kuitenkin hauskaa ja kertoilen tarinoita klaanistamme ja Somniumin maasta. Vastineeksi saan kuulla tarinoita Toisaalta. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, miten oudolta maamme näyttää El'dynin mielestä.

Illan hämärtyessä leiriydymme kuusien reunustamalla pienelle aukealle. Pystytämme nuotion ja syömme vähän. Vatsat täynnä ja mukavan hiljaisuuden vallitessa katselemme auringon painumista horisonttiin kunnes somnus-lintu laulaa ja El'dyn nukahtaa. Huokaisen syvään ja kääriydyn tiukemmin peurannahkaiseen makuupussiini. Vaikka kesä on jo puolenssa, on öisin silti kylmä. Nukahdan nopeasti tuulen kuiskeeseen oksistossa.

Somnus-linnun laulaessa ja El'dynin herätessä olen jo purkanut leirin. Pääsemme lähtemään ennen kuin aurinko on kokonaan ilmestynyt horisontista. El'dyn laulaa kävellessään vanhoja heimolauluja ja päivän taival käy hymyillen. En olisi arvannut, että voisin pitää jostain ihmisestä niin paljon kuin pidän El'dynistä, vaikka olen tuntenut hänet vasta kaksi päivää. Minusta on kurjaa, kun hänen kasvonsa välillä synkistää pelon varjo. Kuulemma muitakin hänen heimolaisiaan on joutunut tänne ja eräs pikkutyttö on eksynyt kalastajien klaanin käsiin. En raaski kertoa hänelle, että kalastajat tappavat kaikki, joiden poskesta ei löydy kalaverkkoa...

Ennen keskipäivää näämme Viimeisen vuoren huipun kohoavan puiden yläpuolelle ja illalla leiriydymme sen juurelle. Ehdimme juuri sytyttää nuotion, kun somnus-lintu laulaa yölaulunsa ja El'dyn menettää tajuntansa. Minua ei vielä väsytä, joten jätän ystäväni tuhisemaan rauhallisesti ja lähden hakemaan tarvikkeita. Kipuan vuorenrinnettä ylöspäin etsiessäni somnus-lintujen pesiä. Yhden tyhjillään olevan löydän rinteen puolestavälistä. Poimin sieltä samettisen mustia höyheniä sekä munien palasia. Ne ovat vielä lämpimiä, joten poikaset ovat kuoriutuneet vasta hetki sitten. Jään hetkeksi ihastelemaan niiden pintaa. Se on kuin yötaivas; pinta on mattamusta, mutta hopeisia pisteitä kimaltee siellä täällä.

Aurinko alkaa jo nousta ennen kuin löydän "somnuksen laulua". Se on yksinkertainen köynnöskasvi, mutta se tuoksuu niin lumoavalta, että muistuttaa unilintujen laulua. Laskeudun makuulle sammuneen nuotiomme luo ja nukahdan samantien.  

Herätessäni El'dyn on laittanut aamiaista. Olen nukkunut puoleenpäivään ja alamme heti aamiaisen jälkeen koota unisieppareita. Vaikka hain tarvikkeet jo eilen, saamme ne vasta illalla valmiiksi. Teimme vetreästä pajusta kehyksen, johon punoimme verkon. Munan palaset pujotamme verkkoon ja höyhenet ripustamme roikkumaan kehyksestä. Nyt se on valmis ja minun ja El'dynin on aika hyvästellä toisemme. En voi mitään sille, että silmäni tulvivat yli. El'dyn halaa minua nyyhkyttäen ja vastaan haliin. Kurkkuani kuristaa niin paljon, etten meinaa saada henkeä. Karistan kurkkua ja sanon ääni väristen:"Kiitos kaikesta! Kohtaamisemme oli parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Sinusta tuli minulle hurjan rakas." El'dyn avaa suunsa kuin sanoakseen jotain, mutta hänet keskeyttää unilinnun kaunis sävel. Kun hänen silmänsä sulkeutuvat, ojennan käteni ottaaksesi hänet kiinni, mutta hänen ruumiinsa hajoaa tuhansiksi valohiukkasiksi jotka vajoavat maahan. Putoan polvilleni ja alan nyyhkyttää. Miksei itku auta kipuun?!

Herään, mutta en ole kotona, vaikka sinne minä nukahdin. En seiso minkään päällä ja ympärilleni leviää vain pimeyttä ja tähtiä. Minua lähestyy hahmo. Hän on melkein luonani, kun huomaan hänet El'dyniksi. Siitä on viikkoja, kun viimeksi näin ystäväni ja kasvoni leviää suureen hymyyn - kuin El'dynin kasvojen peilikuvaksi. Ryntää halaamaan häntä, mutta käteni eivät kohtaa mitään konkreettista. "Missä minä olen?" Kysyn hämmentyneenä. El'dyn hymyilee leveästi ja vastaa:"Todellisuuksien puolessa välissä. Tuolla näet oman maasi ja tuolla minun." Tosiaan, en ollut katsonut alas. "Meidän ystävyysside oli niin vahva, että unisiepparit pystyivät vain estämään ruumiillisen vahingoittumisen toisessa todellisuudessa. Tästä lähtien kaikki ihmiset näkevät unia, vaikkeivät tiedä toisesta todellisuudesta," El'dyn jatkoi. Kasvoilleni levisi leveä hymy, kun ymmärsi, etten joudukaan menettämään ystävääni.