Uinu, uinu lemmikkini on Stephen Kingin suosituimpia ja kuuluisimpia teoksia. Se on kammottava teos yliluonnollisista voimista ja todellisista kauhuista. Teoksen on suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen.
Kirja kertoo Creedin perheestä, joka muuttaa Chigagosta Ludlowiin, pieneen kylään vuorien juurelle. Perheen uusi naapuri Jud Grandall näyttää tulokkaille paikkoja, mm. eläinten hautausmaan. Lapset ovat rakentaneet sen suuren puurydön juurelle. Mutta mitäpä on rydon takana? Sen perheen isä Louis saa selville, kun perheen rakas kissa jää auton alle. Kuolleen miehen varoituksista huolimatta Louis hautaa kissan rydön takana olevalle ikivanhalle intiaanien pyhälle hautausmaalle.
Mikä onkaan syynä sille, että seuraavana päivänä kissa palaa kotiin ihkaelävänä - ainakin fyysisesti. Tästä pelästyneenä Louis vannoo ettei enää koskaan ylitä rytöä ja hautaa ketään
hautausmaalle. Päteekö lupaus myös silloin, kun perheen kuopus kuolee? Entä onko päätös sittenkään järkevä?
Turhaan ei olla Stephen Kingiä hehkutettu. Sen huomasin kun luin tätä teosta. Kirja on aivan omaa luokkaansa. Se ei kuitenkaan ollut niin pelottava kuin oletin. Silti kirja onnistui silloin tällöin kuvottamaan minua. Varsinkin kuolleista palanneiden ihmisten/eläinten epäinhimillisyys. Suosittelen kirjaa kaikille nuorille ja vanhemmillekin. Tämä kirja ei kuitenkaan ole pelkureille.
Lyhyt tekstinäyte kirjan alusta: "Louis Creed, joka jäi isättömäksi kolmivuotiaana, eikä koskaan ollut tuntenut yhtäkään isoisistään,ei missään nimessä odottanut että löytäisi keski-iän kynnyksellä itselleen isän, mutta niin kuitenkin kävi - joskin hän kutsui tätä miestä ystäväksi eikä isäksi, kuten aikuisen miehen kuuluu tehdä jos löytää melko myöhään elämänsä varrella miehen, josta olisi pitänyt tulla hänen isänsä. Louis kohtasi tämän miehen sinä iltana jona muutti vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Ludlowin kaupungin laitamille, isoon valkoiseen puutaloon. Heidän mukanaan muutti Winston Churchill. Church oli hänen tyttärensä Eileenin kissa.
Yliopiston valintakomitea oli toiminut kiduttavan hitaasti, metsästys talon löytämiseksi sopivan ajomatkan päästä yliopiston kampukselta oli käynyt pahoin hermoille, ja kun he viimein lähestyivät paikkaa, jossa talon hänen muistaakseen piti sijaita - kaikki maamerkit täsmäävät... kuin taivaanmerkitnyönä ennen Caesarin murhaa, Louis ajatteli valjusti - joka ainoa heistä oli väsynyt, ärtyisä ja takakireä. Gagen hampaat olivat puhkeamassa ja poika kitisi jokseenkin ympärivuorokautisesti. Hän ei ollut suostunut nukahtamaan, vaikka Rachel oli laulanut hänelle äänensä käheäksi. Tuskastuneena Rachel tarjosi hänelle rintaa, vaikkei ollut edes syöttöaika. Gage tiesi syöttöaikansa yhtä hyvin kuin Rachelkin - jos ei paremmin - ja vastasi puraisemalla äitinsä nänniä napakasti uuden uutukaisilla hampaillaan. Rachel, joka ei aivan vielä ollut varma halusiko tätä muuttoa Maineen Chigagosta, jossa sentään oli asunut koko ikänsä, purskahti kyyneliin. Eileen yhtyi päättäväisesti itkukuoroon."
Elämä on onnellista, kun laskeutuu Pilvilinnastaan vain käydäkseen kirjastossa... Blogi täynnä toteutuneita ja toteutumattomia unelmia, tarinoita ja kirjoja.