Sitä kaunista tuskaa...

Naimalupa 27.6.2015

Tänään minut on konfirmoitu. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, että olen kirkollisesti täysikäinen, saan mennä kirkossa naimisiin, minusta voi tulla kummi, saan äänestää vuoden päästä kirkollisvaaleissa, voin mennä kirkkoon syömään leipää ja juomaan viinä ja saan rahaa ja lahjoja. Loppujen lopuksi mikään noista ei merkitse paljoa. Enemmän minulle merkitsee riparin mukana tuomat kokemukset; mahtavat ihmiset, leiri, muistot, kaikki läheiset ihmiset juhlissa ja nauru, jonka muisto seuraa minua iloisena aina hautaan asti.

Rippiristini <3 

En sano, että leirimme oli paras ikinä, sillä kaikki sanovat niin. Meidän leiriämme ei voi sanoin kuvailla! Muut leirit eivät vedä ollenkaan vertoja meidän leirillemme. En kokenut suurta valaistumista enkä ole sen hartaampi kristitty kuin ennenkään. Kasvoin silti ihmisenä, kiitos mahtavien leiriläisten, isosten ja työntekijöiden. Nyt kun ajattelen sitä uskomatonta viikkoa, kurkkuuni nousee pala ja silmäni ovat vaarassa tulvia yli.

Ripariryhmämme + isoset <3

 Kiitos ihanaakin ihanammat leiriläiset, maailman parhaat isoset (ja yövalvoja)! 

Saatiin tosi hienot Raamatut

Bussissa oli kuuma!

Viimeisenä iltana kyynelehdimme vuolaasti

Silloin kun en kirjoita tai lue...

...teen usein käsitöitä. Siis läksyjen ja harrastusten ja koulun ja kavereiden ja jonkin muun lisäksi - eli en kovinkaan usein. Joulun alla tietenkin tulee pyhitettyä viimeinen kuukausi pelkille käsitöille. Myös teatterissa ollessani miulla oli runsaasti aikaa käsitöille ennen näytöksen alkua tai väliajalla.

Eniten pidän lankatöistä kuten virkkaamisesta, neulomisesta ja kirjomisesta. Ompelukoneen ja saumurin kanssa pelleilen vain välttävän tarpeen edessä. Maaliskuussa opin jopa lukemaan virkkausohjeita, joten olen viime aikoina virkannut paljon amigurumeja.
Laitoin tänne muutaman kuvan käsitöistä, joita olen viimeaikoina tehnyt ja ottanut kuvan.

Saanen esitellä: PyyleväYlimielinenAmigurumiPerunaLaama - jolla on Silinteri

Unilaput

Tämä on tehty kahdesta neliöstä

Miksi kaikista amigurumeistani tulee pyyleviä?

Kaunein tuska (ja vaivihkainen kirjavinkkaus)

On olemassa kahdenlaista kauneutta: kauneutta, joka tekee onnelliseksi ja säväyttää - kuten pilvetön juhannusyö järven rannalla - sekä riipivää, sydäntä raastavaa kauneutta, joka itkettää - kuten  kahden pojan välinen rakkaus ja viimeinen suudelma kivitiikerin selässä eeppisen lopputaistelun jälkeen Siiri Enorannan romaanissa Nokkosvallankumous.

Lähes jokainen kirjoittaja saa sanoillaan luotua ensinmainittua kauneutta. Jos saa luotua sitä toista kauneutta, on hyvin taitava. Jos saa luotua sitä toisenlaista kauneutta, on noita. Noita, joka saa ihmiset rakastamaan tuskaa. Noita, joka leikkii toisten tunteilla kuin nukketaiteilija marionettenuken raajoilla. Noita, joita poltettiin keskiajalla rovioilla. 

Tiedätkö tuntee, kun sydäntä särkee, silmät tulvivat yli ja pää lumoutuu kynän taidokkaista kiemuroista. Sen on oltava mustaa magiaa ja Pimeyden loitsuja, mutta ainakin se on kauneinta maailmassa. 

Haluan vielä pyytää hiljaisen hetken sir Christoper Leelle, joka nukkui pois viime viikolla 93 vuoden kunnioitettavassa iässä. Hän oli kuuluisa brittiläinen näytteli yli 300:ssa elokuvassa ja TV-sarjassa. Näyttelemisen lisäksi hän oli taitava muusikko ja rakastettava aviomies. Christopher Lee on tunnettu varsinkin kreivi Draculan, Frankensteinin ja Saruman-velhon rooleista. Guinnesin ennätyskirjan mukaan Lee on tehnyt eniten elokuvaia ja häb onkin voittanut monta palkintoa. Lee lyötiin myös ritariksi Englannin kuningattaren johdosta. (Christopher Lee oli hyvin kiintynyt Suomeen)

Lee teki rakastamaansa työtä ihan loppuun asti; häneltä jäi kuvaukset kesken. Siitä huolimatta kunnioittakaamme hänen muistoa aina Leen upeaa roolisuoritusta katsoessamme ja rakastakaamme tätä upeaa ja legendaarista näyttelijää!