Sivut

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Shakespeare; mysteeri klassikon takana

William Shakespeare syntyi vuonna 1564 Warwickshiressä, Stradfordissa. Uskotaan, ettei Shakespearen vanhemmat osanneet lukea, mutta poika itse oli kiinnostunut opiskelusta. Niinpä hän alkoi käydä koulua King´s New Schoolia.

18-vuotiaana Shakespeare avioitui itseään kahdeksan vuotta vanhemman Anne Hathawayn kanssa. Vuotta myöhemmin he saivat lapsen, joka ristittiin Susannaksi. Myös kaksoset Judith ja Hamnet syntyivät muutaman vuoden sisällä. ainoastaan Judith selvisi hengissä aikuisikään. Muut kaksi kuolivat ruttoepidemiaan.

Shakespeare alkoi kirjoittaa sonetteja ja runoja. Perhe muutti Lontooseen ja kirjoittamisen lisäksi Shakespeare alkoi näytellä ja kokosi itselleen teatteriseurueen. He näyttelivät Shakespearen kirjoittamia näytelmiä Globe-teatterissa ja pääsivät silloin tällöin esiintymään hoviin kuningatar Elisabet I:lle. Kuningattaren edesmentyä valtaan astui Jaakko I. Hän piti pienistä huvituksista, joten Shakespeare seurueineen kutsuttiin usein hoviin esiintymään. Näin Shakespeare pääsi kurkistamaan melko syvälle hovielämään ja kuninkaan ajatuksiin. Hän kirjoitti useita näytelmiä, jotka olivat kopioita Elisabet I:n ja Jaakko I:n elämästä ja hallintotavoista. Tallaisia olivat esimerkiksi Henrik IV, Kuningas Lear, Hamlet ja Macbeth.

Macbeth oli viimeisiä suuria ja kuuluisia näytelmiä, jotka Shakespeare ehti kirjoittaa ennen kuolemaansa. Kaiken kaikkiaan hän ehti kirjoittaa 37 näytelmää, 154 sonettia, kaksi pitkää, kertova runoelmaa ja runsaasti muitakin runoja.

Shakespearen näytelmät kattavat kolme osa-aluetta: historialliset näytelmät, komediat ja tragediat. Ne kaikki kuvastivat nerokkuutta ja taitavuutta. Näytelmät ovat tunnettuja ympäri maailman ja niitä on kielletty ainakin 116 kielelle. Vaikka Shakespearesta onn tehty monia uskomattomia käännöksiä, sanotaan, ettei Shakespeare ole yhtä taitavaa jan kaunista muilla kielillä kuin englannilla.

Shakespeaten useiden teosten teema on rakkaus. Hän on elämänsä aikana kirjoittanut monenlaista rakkautta: iloista, kiihkeää, tyhjänpäiväistä, syvää, todellista, unenomaista, hankalaa, itsestäänselvää, pakollista  ja toivottua. Muutamissa Shakespearen soneteissa seikkaillee mystinen herra H.W. (mahdollisesti Henry Withlock), jota ylistetään tavalla, joka joidenkin tutkijoiden mielestä viitta homoseksuaalisuuteen. Joidenkin tutkijoiden mielestä kyseessä on taas pelkkä platoninen ystävyys. Kukapa Shakespearesta selvää ottaa?

Shakespearen henkilöllisyydestä on ollut vuosisatojen saatossa kiistaa. Sisilialaiset väittävät, että Shakespeare oli alunperin Sisiliasta. Heidän mukaansa siellä on 1500-luvun loppupuolella asunut näytelmäkirjailija nimeltään Collerenzo (yleinen sikäläinen sukunimi). Monet Collerenzon näytelmän sanonnat löytyvät Hamletista ja teksteissä on samanlaista nerokkuutta. Se myös todistaisi, miksi Shakespeare tiesi niin paljon Sisilian tavoista.

Jotkut sitten taas väittävät, että nimi Shakespeare on pelkkä pseudonyymi, eikä stradfordilaisella Shakespearella ole mitään tekemistä Shakespearen näytelmien kanssa. Mahdollisia kirjoittavia voisivat olla mm. Francis Bacon, jaarli Edward de Vere tai jopa kuningatar Elisabet I. Nykyään ollaan kuitenkin sitä mieltä, että stradfordilainen Shakespeare kirjoitti itse näytelmänsä.

Aikanaa William Shakespeare jäi muiden kuuluisien näytelmäkirjalilioiden ja runoilijoiden (tällaisia olivat mm. John Fletcher ja Ben Jonson) varjoon, mutta nykyään Shakespearen nimen tuntee suurin osa ihmisistä. Guinnesin ennätyskirjan mukaan Shakespeare on maailman käännetyin kirjailija. Hänen näytelmistään on tehtymoopperoita ja elokuvia ja koko ajan joku Shakespearen klassikoista pyörii teattereissa.  Näytelmiä on sovitettu lasten kirjoihin ja teoksia on käännetty vanhan runomaisen kielen lisäksi myös selkeälle nykykielelle.

Suurin osa ihmisistä tuntee Romeon ja Julian traagisen rakkaustarinan tai Hamletin kuuluisa pohdinnan elämästä ja kuolemasta "Ollako vaiko eikö olla? Siinä se pulma." Tuo kaikki todistaa, että englantilainen näytelmäkirjailija ja runoilija William Shakespeare on klassikko.

Lähteet:
  • Kaksi tietokirjaa, joiden nimiä en muista
  • Dokumentti Shakespeare Italiassa
  • Dokumentti Shakespearen ontot kruunut
  • Dokumentti Historian taiteen aikakaudet
  • Wikipedia
  • Shakespearen näytelmät
  • Shakespearen filmatisoinnit
  • Shakespearen elämäkerta joidenkin näytelmien lopussa

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Keijukaisunelmia


                                                        KEIJUKAISUNELMIA




Istun nurmikolla. Nenäni edestä lentää kaunis perhonen. Voi kunpa minäkin voisin lentää… Hei! Totta kai pystyn lentämään ja saan vielä yhtä kauniit siivet! Ryntään sisään vähät välittäen jalkapohjiani kutittavasta ruohosta. Ujuttaudun prinsessamekkoon ja annan isosiskoni ripustaa keijunsiivet selkääni.  Kipitän nurmikolle ja kikatan ihastuksissani. En ole enää 6-vuotias Salla-tyttö vaan 100-vuotias keijukaisprinsessa Fiore. Lähden hyppelehtimään – ei, liitelemään – kohti ojaa, tarkoitan Keijukaispuroa. Sen penkalla kasvaa paljon kukkia, joita työnnän hiuksiini. Näytän ihan niiltä keijuilta siinä Helinä-keiju elokuvassa. Jospa olisinkin vaikka kukkaiskeiju… Valelen kukkia vedellä ja lepertelen niille keijukielellä. Kylläpäs ne nyt kukoistavat ja ne ovat kasvaneet ainakin tuuman verran – en kyllä tiedä mitä se tarkoittaa, mutta ”tuuma” kuulostaa hienolta.
Minusta tuntuu, että on aika käydä tervehtimässä Keijukuningatarta. Hän on tosi arvokas ja ainakin ziljoona vuotta vanha. Pian ähkäisen kivusta; olen astunut soralle. Eihän se olekaan soraa vaan suuri timanttiesiintymä! Poimin taskut täyteen tietäen, että kuningatar ilahtuu ikihyviksi saadessaan ne. Mieli keventyneenä, mutta taskut raskaina lähden liitelemään kohti Keijukaispalatsia (pientä puumajaa, jonka isi on rakentanut). Kipuan ylös pitkiä tikkaita ja niiaan syvään kuningattaren edessä. Tuo arvoisa olento kiittää timanteista ja pyytää minua keittämään teetä. Nappaan korin käsivarsilleni ja etsin ämpärin vettä varten sekä pienen purkin teelehdille.
Kun olen saanut polttopuut kerätyksi, suuntaan lentoni Keijukaispurolle. Nostan purosta ämpärillisen vettä ja siihen pieneen purkkiin kerään paljon tuoksuvia kukkien terälehtiä. Huomaan yhtäkkiä olevani väsynyt. Tarvitsen siis keijupölyä. Mistähän löytyisi keijupölymylly? Keinut, liukumäki, äidin puutarha, hiekkalaatikko… Haa, hiekkalaatikko! Pyrähdän sinne ja hieron hiekkaa, siis keijupölyä, siipiini. Lennän virkistyneenä takaisin Palatsiin. Ladon polttopuut takkaan ja sujautan vaivihkaa pahviset liekit risujen sekaan. Laitan teepannun kiehumaan liekkien yläpuolelle ottaen samalla säteillen vastaan kuningattaren kehut näppäryydestäni. Pian jo kaadan kiehuvan teen ruusukuppeihin. Keskustelemme Mikä-mikä-maan tulevaisuudesta samalla kun juomme hienostuneesti herkullista teetä. Teehetkemme keskeytyy, kun vartijakeiju tulee ilmoittamaan, että suuren hirviön on nähty kuljeksivan täälläpäin. Suljen kauhuissani verhot ja pamautan oven kiinni. Istun peloissani lattialla ja kuuntelen. Kuuntelen kunnes kuulen askeleita palatsin ulkopuolelta. ”Pikku keijukainen”, kuuluu huhuilu tikapuilta. Sydämeni jyskyttää kunnes isi työntää päänsä ovesta ja sanoo:”Isäkeiju tuli pyytämään keijuprinsessaa syömään.” Keijukuningatar katoaa kuin savuna ilmaan ja ymmärrän, ettei mitään jännittävää hirviötä olekaan. On vain isi. ”Et sä oo isäkeiju enkä mä oo tulossa syömään”, kivahdan. Minua suututtaa ja nostan kädet puuskaan. Mutta kun isi kertoo, että äiti on leiponut keijukaispikkuleipiä, pyrähdän sisälle ja isi on tuskin ehtinyt puumajastani alas, kun jo istun pöydässä höyryävä lautanen edessäni ja leveä hymy naamallani.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Surullisen kaunis Saima Harmaja




 Saima Harmaja syntyi 8.5.1913 viisihenkiseen perheeseen Helsingissä. He olivat onnellinen ja varakas perhe.
Saima alkoi kirjoittaa tarinoita heti lukemaan oppiessaan, mutta lopulta nuori neito löysi kutsumuksensa runojen parista. Hänen esikuvinaan toimi mm. Aleksis kivi ja Dante. Vanhempien mielestä kirjoittaminen vaaransi terveyden tytöltä, joka sairasti tuberkuloosia ja siksi vietti suuren osan opiskeluajoistaan sairaalassa. Ystävien tuen ja sairaanhoidon avulla tauti pysyi sen verran hallinnassa, että tyttö kirjoitti ylioppilaaksi ja pääsi hieman matkustelemaan. Tuo kevät oli muutenkin hänen elämänsä kulta-aikaa, sillä hän rakastui ja kihlautui ja kaiken lisäksi Harmajan ensimmäinen runokokoelma Huhtikuu julkaistiin.
Muutama vuosi myöhemmin Saiman rakas isosisko kuoli synnytyksessä. Tämä tapahtuma mursi jo muutenkin huonokuntoisen nuoren naisen. Onneksi Harmajan viimeistä elinvuotta pikkuinen vauva piristi, vaikka Saima vietti suuren osan siitä eristettynä sairaalassa.
Heikkenevästä terveydestään huolimatta Saima yritti kirjoittaa niin paljon runoja kuin mahdollista. Kaukainen maa oli viimeinen runoilijan teoksista, joita hän julkaisi. Se kuvastaa niin rakkautta sisaren lapseensa kuin hyväksyntää omasta kuolemasta. Nukkuessaan pois 21.4.1937 hän ei ollut saanut teosta valmiiksi, mutta se julkaistiin huolimatta muutamasta keskeneräisestä runosta.
Vaikka tuberkuloosi vei Saima Harmajan hengen jo 23-vuotiaana, se ei silti pysäyttänyt runoilijan nousua Suomen tunnetuimpien kirjailijoiden listalle.

Saima Harmaja 

tiistai 10. kesäkuuta 2014

KT-Tallin ratsastusleiri with Sopuli


Olimme Sopulin kanssa KT-Tallin ratsastusleirillä. Hauskaa oli ja tässä sitten muutama kuva (Kuvien laatu on hieman huono) :
Solveiga "Sonja"


Minä ja minun leirihoitsuni Sonja
Sopuli ja Sopulin leirihoitsu Kulta
Minä ja Mortti tunnilla
Morgen "Mortti"
V.K. Hessu "Hessu"
Minä ja Hessu matkalla estetunnille
Apparit...


Ajaminen oli hauskaa
Minä ja Sopuli ajamassa Teemu-ponilla
Minä ja Akima tunnilla
Arabitamma Akima
Minä ja Repe estetunnilla
Revans "Repe"
Vikeltäminen oli hauskaa ja jännittävää
Vikellystä Helmi-hepalla
Minä ratsastamassa Teemulla ilman satulaa. Tuolla tunnilla onnistuin tippumaan...
Valjakkoponi Teemu
Minä hyppäämässä Köpillä
V.K. Köpi
Minä ja Sonja tunnilla
Menimme Hessun kanssa myös leirikisat. Vaikkemme voittaneet, olen tyytyväinen :)
Meno oli villiä eikä tylsää tullu ;P