Käärmeenlumooja on Annukka Salaman Faunoidi-trilogian ensimmäinen osa. Muut osat ovat nimeltään Piraijakuiskaaja ja Harakanloukku.
Kirja kertoo 17-vuotiaasta Unna-tytöstä, joka on yliluonnollisen ketterä, eikä koskaan satuta itseään - kuin orava. Adoptoitu Unna on hyvin yksinäinen kunnes tapaa komean Rufuksen, joka tuoksuu lumoavalta. Onko olemassa muita hänen kaltaisiaan? Pian hän tutustuu myös Rufuksen kämppiksiin, Jooneen, Vikkeen ja Ronniin - harakkaan, hevoseen ja lepakkoon. He kaikki ovat faunoidenja eli yli 50% eläimiä. Unnan totutteleminen uuteen maailmaan ja iki-ihanaan Rufukseen on hankalaa ilman Metsästäjiäkin, mutta kaikilla harvinaisuuksilla on ottajansa...
Rakastin kirjaa! Unnan ja Rufuksen suloinen rakkaustarina K2 jengin vitsailut ja uusi maailmankuva, rakastan sitä. Nauran edelleen vedet silmissä ties kuinka monennella lukukerralla. Vaikka yleensä inhoan romantiikkaa kirjoissa, tästä pidin.
Tekstinäyte kirjan alusta:
Unna seisoi neljä metriä korkean skeittirampin päällä ja nojasi skeittilautaan elämänsä ensimmäistä kertaa. Hän oikaisi kypäräänsä ja kiristi polvisuojia, vaikka oli pukenut ne vain näön vuoksi ylleen. suojille ei olisi mitään tarvetta, koska Unnalla ei ollut aikomustakaan kaatua. Hän oli harrastanut kuudentoista ikävuotensa aikana kaikkea mahdollista rullaluistelusta niinkin typerään touhuun kuin trapetsitaiteiluun, eikä hän ollut ikinä edes horjahtanut. Eivät oravat kaatuneet, ne tipahtivat kevyesti jaloilleen. Ja Unna osasi liikkua ketterämmin kuin yksikään pirun jyrsijä.
Elämä on onnellista, kun laskeutuu Pilvilinnastaan vain käydäkseen kirjastossa... Blogi täynnä toteutuneita ja toteutumattomia unelmia, tarinoita ja kirjoja.
sunnuntai 30. elokuuta 2015
maanantai 17. elokuuta 2015
Verikyyneleet
Kauan sitten Parisin maaseudulla asui serkukset Charlotte ja Alexandra. Lottie ja Alexa elivät vanhan isoäitinsä kanssa mienessä mökissä metsän laidassa. Päivät tytöt viettivät metsässä hankkien ruokaa. Alexa käytteli taitavasti jousta ja Lottie tunsi metsän kasviston.
Lottien ja Alexan vanhemmat olivat kuolleet tyttöjen ollessa pieniä.Isoäiti oli ottanut heidät luokseen. Tytöt olivat siis varttuneet yhdessä ja he olivat hyvin läheisiä. Ulkonäöltään serkukset olivat kuin yö ja päivä: Lottien vaaleat kiharat tippuivat alas ristiselkään ja Alexan suortuvat olivat aina palmikoitu tiukasti pään ympärille. Alexa, joka oli vuoden vanhempi, oli myös muutaman tuuman pidempi. Hänen kasvoistaan oli kaikonnut lapsen pyöreys ja tyttö oli varreltaan laiha ja sopusuhtainen. Siinä missä Alexan kasvonpiirteet olivat terävät, löityi Lottielta pehmeyttä ja pyöreyttä. Aina tytön nauraessa hänen poskiinsa ilmestyivät hymykuopat. Lottien suuret vedensiniset silmät loistivat aina ja vaikka tyttö oli vasta viidentoista, oli hänellä pehmeän naiselliset muodot. Lottie oli suloinen ilmestys ja Alexa näytti oikein hauskalta veitikkamaisine hymyineen.
Eräänä kesäisenä päivänä serkukset tä pesivät vanhaa hopeanharmaata Luna-tammaansa ja hyräilivät vanhaa sävelmää, jonka avulla Isoäiti oli heitä nukuttanut. Lottie loiskautti vahingossa vettä serkkunsa päälle jolloin Alexa roiskautti takaisin. Lottie tuohtui, olihan se vaain vahinko. Hän päätti kostaa. siitä alkoi nauruntäyteinen vesisotaa, joka päättyi, kun Lottie nosti vesisaavin ja kaatoi sen koko sisällön serkkunsa päälle. Tytöt nauroivat vatsat kippurassa, kun suuret vankkurit ajoivat pihaan. Niistä nousi kaksi miestä. Toinen oli oikea lihaskimppu ja toinen nojasi arvokkaasti kävelykeppiinsä. He mittailivat tyttöjä katseellaan. "Ota tuo kuivempi, vaaleaveriköistä saa enemmän rahaa. Tuosta tulee vielä jollekkin miehelle kiva pikku lemmikki", kävelykeppimies sanoi lihaskimpulle. Lihaskimppu virnisti ilkeästi ja syöksyi nappaamaan kauhusta jähmettyneen Lottien. Ennen kuin tyttö ehti reagoida, Lihaskimppu oli painanut valtavan kouransa Lottien suulle ja oli työntämässä tätä vankkureihin. Ajajan piiska viuhahti ja nelivaljakko lähti laukkaamaan pois.
Lottie oli poissa. Vielä viisi minuuttia sitten tytöt olivat nauraen ruiskineet vettä toistensa päälle... Ja nyt Lottie oli poissa. Alexan oli vaikea tajuta asiaa. Hänen pitäisi tottakai tuoda ystävänsä takaisin! Alexa riensi sisälle mökkiin ja pakatessaan reppua hän selitti asian. Alexa suuteli isöäitinsä ryppyistä poskea ja lähti satuloimaan Lunaa. "Kohti Pariisia, tyttöseni", hän puheli hiljaa silittäen hopeanhohtoista turpaa.
Lottien mielestä matka kesti ikuisuuden. Hän voi pahoin kärryjen pomppiessa kuoppaisella maantiellä. Lopulta kuopat loppuivat ja vankkureiden ulkopuolelta alkoi kuulua hälyä. Hevoset pysähtyvät ja Lihaskimppu raastoi hänet ulos vaunuista. Lottie kompasteli kivistävine jalkoineen pelko rinnassa.Hänet heitettiin jonkin virastorakennuksen kellariin. Siellä oli muitakin ihmisiä, jotka odottivat kauhulla seuraavan päivän orjakauppaa.
Kun ensimmäiset auringonsäteet tunkeutuivat pienistä ikkunanrajassa olevista ikkunoista, Lihaskimppu ja monta muuta miestä tulivat hakemaan kaupusteltavia. Huutokupassa oli paljon rikkaan näköisiä miehiä ja tosi rikkaan näköisiä oli vieläkin enemmän. Kun Lottieta raahattiin esittelylavalle, hän oli kalpea kuin aave ja hän kompasteli lyhyissä portaissa. "Nuori, hyväkuntoinen neito, joka kykenee taloustöihin ja osaa ommella, laittaa ruokaa ja hoitaa eläimiä. Lukutaidoton, mutta tottunut työhön. Lähtöhinta 1500 frangia", Kävelykeppimies kajautti. Tarjouksia sateli, kunnes pelissä oli enää kiltinnäköinen harmaantuva mies ja teräväpiirteinen mies, jonka kultahammas välkehti hänen virnistäessään ilkeästi. 1800, 1850, 1900, 1950, 2000 frangia ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran. Lottie oli myyty kultahampaiselle miehelle. Puolentunnin kuluessa hän kyyhötti epämukavassa asennossa vaunujen pohjalla.
Vaikka voimakkaat hevoset kulkivat täyttä neliä, kesti ainakin tunnin ennen kuin vaunut pysähtyivät suuren kartanon eteen. Lottie ohjattiin kovakouraisesti hulppean eteishallin läpi palvelijoiden siipeen. Hänet puettiin puuvillamekkoon ja valkeaan esiliinaan, jonka reunoja pitsinauhat koristivat. Asu oli hienompi kuin mikään, mihin Lottie oli ennen pukeutunut. Kultahampaisella miehellä oli oltava paljon rahaa, jos hänellä oli varaa pukea palvelusväki näin.
Lottie vietiin suureen salonkiin kultahampaisen miehen, monsieur Touretten, tarkasteltavaksi. Kyseinen mies kiersi Lottieta ympäri ja silmä kovana tarkasteli tyttöä päästä varpaisiin. Hammasta purren Lottie kesti läpitunkevan katseen ja sormet, jotka nykivät kultaisia kiehkuroita, mutta kun monsieur Tourette pyysi häntä riisumaan esiliinansa, jotta voisi tarkastella tyttöä paremmin, Lottie kivahti: "Monsieur, je ne fais pas ca - sitä en kyllä tee! Älkääkä koskeko minuun!" Touretten kasvoille levisi pirullinen hymy. "Fille de feu - tulinen tyttö. Onneksi pidän tulisista naisista. Tulen pitämään sinusta hyvin paljon kunhan ensin vain vähän koulutan sinua, ma petite maîtresse", monsieur Tourette sanoi ja löi Lottieta poskelle niin lujaa, että korvat soivat kauan sen jälkeen.
Alexa saapui Pariisiin muutamaa tuntia orjahuutokaupan loppumisen jälkeen. Luna riiputti väsyneenä päätään, kun se talutettiin vuokrakarsinaan ja Alexa lähti jalan tutkimaan kaupunkia. Hänelle selvisi, että Lottie oli myyty rikkaalle monsieur Tourettelle, joka asui eristäytyneenä keskellä metsää suuressa kartanossa. Tourettesta liikkui valtavasti huhuja. Muuan vanha pesulan eukko kertoi, että monsieurin poika on paholaisen riivaama ja se on syynä eristäytymiseen. Lunasta huolehtinut tallipoika ei uskonut moiseen, mutta kertoi nuoriherra Touretten olevan kiihkeämielinen ja riidanhaluinen. Pojan äiti oli hylännyt hänet, sillä vauva oli ollut ruma. Siitä alkoi kahden Touretten eristäytynyt elämä. Kauhunväreet kulkivat Alexan ruumiin läpi hänen kuvitellessaan aina niin iloisen Lottien tuohon synkkään kartanoon metsän keskelle. Aamun tullessa Alexa valjasti Lunan ja lähti ratsain hakemaan serkkuaan.
Kun Lottie ei ollut viihdyttämässä monsieur Tourettea, hän teki raskasta ja ruumiillista työtä. Hän teki mielelläänn tuota työtä ystävällisen keittäjättären kanssa, sillä muuten hän joutui viettämään aikaa Touretten kanssa. Ei tyttö ruumiillista kuritusta kammonntut vaan isäntänsä tapaa sanoa "ma petite maîtresse - pikku rakastajattareni". Ainoastaan Touretten poika oli isäänsä kamalampi. Pojan silmistä paistoi alituisesti raivo ja nuorempi Tourette oli kuin taottu väkivallasta. Kunhan Lottie hieman vanhenisi, hänestä tulisi oiva puoliso nuoremmalle isännälleen.
Kun Lottie taas kerran saapui liidunvalkeana alas kyökkiin, vanha keittäjätär oli vastassa villakankainen viitta käsivarrellaan. Hetkeä myöhemmin tyttö halasi vnhaa leskirouvaa kiitollisuuden kyyneleet silmissään ja kiiruhti kyökin ovelle. Muurin viertä hän hiipi sydän pamppaillen ja yön varjojen turvin Lottien onnistui livahtamaan jukevistä rautaporteista keittäjätär-kullan harhauttaessa portinvartijaa. Hän oli nyt vapaa, mutta kartanon muistot ajoivat häntä syvälle metsään kuin nälkä yksinäistä sutta.
Alexa löysi kartanon ja serkkunsa jäljet sen ympäristöstä. Lottie oli hortoillut ympäriinsä ja pikkuhiljaa siirtynyt etelään. Vihdoin eräänä pilvettömänä iltapäivänä Alexa kuuli tutun sävelmän, melodian, jota Isoäiti oli aina laulanut.Ääntä seuraten hän kulki eteenpäin laulaen itsekkin - oktaavia alempaa, kuten hänellä oli tapana. Lopulta ruskeaat silmät kohtasivat siniset ja Alexa riensi rakkaan serkkunsa luokse huomioimatta ollenkaan tummaa hahmoa läheisessä puskassa.
Nuorempi Tourette oli raivoissaan. Hänen tuleva morsiamensa oli karannut. Edes sen kurjan keittäjättären surmaaminen ei auttanut. Hän satuloi ratsunsa ja vihan siivittämänä lähti takaa-ajoon. Ei kauaa mennyt, kun kahden tytön suloäänet liittyivät lintujen kuoroon. Raivo leimusi Touretten sisällä ja korvensi viimeisetkin hyvät ajatukset. Tyttöjen onnelliset hymyt nähdessään silmien viha muuttui rumaksi virneeksi. Olihan hänelä kaksi luotia jäljellä...
Kuului kaksi laukausta ja linnut lehahtivat puiden oksilta lentoon. Metsäaukiolla makasi kaksi serkusta, jotka olivat ulkonäöltään kuin yö ja päivä. Mutta olihan heillä jotain samaakin: tytöt makasivat käsikkäin vieno hymy huulillaan nukkuen rauhaisasti ja molempien ohimoilta valui ohut verivana lommoisille poskille kuin veriset kyyneleet.
Lottien ja Alexan vanhemmat olivat kuolleet tyttöjen ollessa pieniä.Isoäiti oli ottanut heidät luokseen. Tytöt olivat siis varttuneet yhdessä ja he olivat hyvin läheisiä. Ulkonäöltään serkukset olivat kuin yö ja päivä: Lottien vaaleat kiharat tippuivat alas ristiselkään ja Alexan suortuvat olivat aina palmikoitu tiukasti pään ympärille. Alexa, joka oli vuoden vanhempi, oli myös muutaman tuuman pidempi. Hänen kasvoistaan oli kaikonnut lapsen pyöreys ja tyttö oli varreltaan laiha ja sopusuhtainen. Siinä missä Alexan kasvonpiirteet olivat terävät, löityi Lottielta pehmeyttä ja pyöreyttä. Aina tytön nauraessa hänen poskiinsa ilmestyivät hymykuopat. Lottien suuret vedensiniset silmät loistivat aina ja vaikka tyttö oli vasta viidentoista, oli hänellä pehmeän naiselliset muodot. Lottie oli suloinen ilmestys ja Alexa näytti oikein hauskalta veitikkamaisine hymyineen.
Eräänä kesäisenä päivänä serkukset tä pesivät vanhaa hopeanharmaata Luna-tammaansa ja hyräilivät vanhaa sävelmää, jonka avulla Isoäiti oli heitä nukuttanut. Lottie loiskautti vahingossa vettä serkkunsa päälle jolloin Alexa roiskautti takaisin. Lottie tuohtui, olihan se vaain vahinko. Hän päätti kostaa. siitä alkoi nauruntäyteinen vesisotaa, joka päättyi, kun Lottie nosti vesisaavin ja kaatoi sen koko sisällön serkkunsa päälle. Tytöt nauroivat vatsat kippurassa, kun suuret vankkurit ajoivat pihaan. Niistä nousi kaksi miestä. Toinen oli oikea lihaskimppu ja toinen nojasi arvokkaasti kävelykeppiinsä. He mittailivat tyttöjä katseellaan. "Ota tuo kuivempi, vaaleaveriköistä saa enemmän rahaa. Tuosta tulee vielä jollekkin miehelle kiva pikku lemmikki", kävelykeppimies sanoi lihaskimpulle. Lihaskimppu virnisti ilkeästi ja syöksyi nappaamaan kauhusta jähmettyneen Lottien. Ennen kuin tyttö ehti reagoida, Lihaskimppu oli painanut valtavan kouransa Lottien suulle ja oli työntämässä tätä vankkureihin. Ajajan piiska viuhahti ja nelivaljakko lähti laukkaamaan pois.
Lottie oli poissa. Vielä viisi minuuttia sitten tytöt olivat nauraen ruiskineet vettä toistensa päälle... Ja nyt Lottie oli poissa. Alexan oli vaikea tajuta asiaa. Hänen pitäisi tottakai tuoda ystävänsä takaisin! Alexa riensi sisälle mökkiin ja pakatessaan reppua hän selitti asian. Alexa suuteli isöäitinsä ryppyistä poskea ja lähti satuloimaan Lunaa. "Kohti Pariisia, tyttöseni", hän puheli hiljaa silittäen hopeanhohtoista turpaa.
Lottien mielestä matka kesti ikuisuuden. Hän voi pahoin kärryjen pomppiessa kuoppaisella maantiellä. Lopulta kuopat loppuivat ja vankkureiden ulkopuolelta alkoi kuulua hälyä. Hevoset pysähtyvät ja Lihaskimppu raastoi hänet ulos vaunuista. Lottie kompasteli kivistävine jalkoineen pelko rinnassa.Hänet heitettiin jonkin virastorakennuksen kellariin. Siellä oli muitakin ihmisiä, jotka odottivat kauhulla seuraavan päivän orjakauppaa.
Kun ensimmäiset auringonsäteet tunkeutuivat pienistä ikkunanrajassa olevista ikkunoista, Lihaskimppu ja monta muuta miestä tulivat hakemaan kaupusteltavia. Huutokupassa oli paljon rikkaan näköisiä miehiä ja tosi rikkaan näköisiä oli vieläkin enemmän. Kun Lottieta raahattiin esittelylavalle, hän oli kalpea kuin aave ja hän kompasteli lyhyissä portaissa. "Nuori, hyväkuntoinen neito, joka kykenee taloustöihin ja osaa ommella, laittaa ruokaa ja hoitaa eläimiä. Lukutaidoton, mutta tottunut työhön. Lähtöhinta 1500 frangia", Kävelykeppimies kajautti. Tarjouksia sateli, kunnes pelissä oli enää kiltinnäköinen harmaantuva mies ja teräväpiirteinen mies, jonka kultahammas välkehti hänen virnistäessään ilkeästi. 1800, 1850, 1900, 1950, 2000 frangia ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran. Lottie oli myyty kultahampaiselle miehelle. Puolentunnin kuluessa hän kyyhötti epämukavassa asennossa vaunujen pohjalla.
Vaikka voimakkaat hevoset kulkivat täyttä neliä, kesti ainakin tunnin ennen kuin vaunut pysähtyivät suuren kartanon eteen. Lottie ohjattiin kovakouraisesti hulppean eteishallin läpi palvelijoiden siipeen. Hänet puettiin puuvillamekkoon ja valkeaan esiliinaan, jonka reunoja pitsinauhat koristivat. Asu oli hienompi kuin mikään, mihin Lottie oli ennen pukeutunut. Kultahampaisella miehellä oli oltava paljon rahaa, jos hänellä oli varaa pukea palvelusväki näin.
Lottie vietiin suureen salonkiin kultahampaisen miehen, monsieur Touretten, tarkasteltavaksi. Kyseinen mies kiersi Lottieta ympäri ja silmä kovana tarkasteli tyttöä päästä varpaisiin. Hammasta purren Lottie kesti läpitunkevan katseen ja sormet, jotka nykivät kultaisia kiehkuroita, mutta kun monsieur Tourette pyysi häntä riisumaan esiliinansa, jotta voisi tarkastella tyttöä paremmin, Lottie kivahti: "Monsieur, je ne fais pas ca - sitä en kyllä tee! Älkääkä koskeko minuun!" Touretten kasvoille levisi pirullinen hymy. "Fille de feu - tulinen tyttö. Onneksi pidän tulisista naisista. Tulen pitämään sinusta hyvin paljon kunhan ensin vain vähän koulutan sinua, ma petite maîtresse", monsieur Tourette sanoi ja löi Lottieta poskelle niin lujaa, että korvat soivat kauan sen jälkeen.
Alexa saapui Pariisiin muutamaa tuntia orjahuutokaupan loppumisen jälkeen. Luna riiputti väsyneenä päätään, kun se talutettiin vuokrakarsinaan ja Alexa lähti jalan tutkimaan kaupunkia. Hänelle selvisi, että Lottie oli myyty rikkaalle monsieur Tourettelle, joka asui eristäytyneenä keskellä metsää suuressa kartanossa. Tourettesta liikkui valtavasti huhuja. Muuan vanha pesulan eukko kertoi, että monsieurin poika on paholaisen riivaama ja se on syynä eristäytymiseen. Lunasta huolehtinut tallipoika ei uskonut moiseen, mutta kertoi nuoriherra Touretten olevan kiihkeämielinen ja riidanhaluinen. Pojan äiti oli hylännyt hänet, sillä vauva oli ollut ruma. Siitä alkoi kahden Touretten eristäytynyt elämä. Kauhunväreet kulkivat Alexan ruumiin läpi hänen kuvitellessaan aina niin iloisen Lottien tuohon synkkään kartanoon metsän keskelle. Aamun tullessa Alexa valjasti Lunan ja lähti ratsain hakemaan serkkuaan.
Kun Lottie ei ollut viihdyttämässä monsieur Tourettea, hän teki raskasta ja ruumiillista työtä. Hän teki mielelläänn tuota työtä ystävällisen keittäjättären kanssa, sillä muuten hän joutui viettämään aikaa Touretten kanssa. Ei tyttö ruumiillista kuritusta kammonntut vaan isäntänsä tapaa sanoa "ma petite maîtresse - pikku rakastajattareni". Ainoastaan Touretten poika oli isäänsä kamalampi. Pojan silmistä paistoi alituisesti raivo ja nuorempi Tourette oli kuin taottu väkivallasta. Kunhan Lottie hieman vanhenisi, hänestä tulisi oiva puoliso nuoremmalle isännälleen.
Kun Lottie taas kerran saapui liidunvalkeana alas kyökkiin, vanha keittäjätär oli vastassa villakankainen viitta käsivarrellaan. Hetkeä myöhemmin tyttö halasi vnhaa leskirouvaa kiitollisuuden kyyneleet silmissään ja kiiruhti kyökin ovelle. Muurin viertä hän hiipi sydän pamppaillen ja yön varjojen turvin Lottien onnistui livahtamaan jukevistä rautaporteista keittäjätär-kullan harhauttaessa portinvartijaa. Hän oli nyt vapaa, mutta kartanon muistot ajoivat häntä syvälle metsään kuin nälkä yksinäistä sutta.
Alexa löysi kartanon ja serkkunsa jäljet sen ympäristöstä. Lottie oli hortoillut ympäriinsä ja pikkuhiljaa siirtynyt etelään. Vihdoin eräänä pilvettömänä iltapäivänä Alexa kuuli tutun sävelmän, melodian, jota Isoäiti oli aina laulanut.Ääntä seuraten hän kulki eteenpäin laulaen itsekkin - oktaavia alempaa, kuten hänellä oli tapana. Lopulta ruskeaat silmät kohtasivat siniset ja Alexa riensi rakkaan serkkunsa luokse huomioimatta ollenkaan tummaa hahmoa läheisessä puskassa.
Nuorempi Tourette oli raivoissaan. Hänen tuleva morsiamensa oli karannut. Edes sen kurjan keittäjättären surmaaminen ei auttanut. Hän satuloi ratsunsa ja vihan siivittämänä lähti takaa-ajoon. Ei kauaa mennyt, kun kahden tytön suloäänet liittyivät lintujen kuoroon. Raivo leimusi Touretten sisällä ja korvensi viimeisetkin hyvät ajatukset. Tyttöjen onnelliset hymyt nähdessään silmien viha muuttui rumaksi virneeksi. Olihan hänelä kaksi luotia jäljellä...
Kuului kaksi laukausta ja linnut lehahtivat puiden oksilta lentoon. Metsäaukiolla makasi kaksi serkusta, jotka olivat ulkonäöltään kuin yö ja päivä. Mutta olihan heillä jotain samaakin: tytöt makasivat käsikkäin vieno hymy huulillaan nukkuen rauhaisasti ja molempien ohimoilta valui ohut verivana lommoisille poskille kuin veriset kyyneleet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)