Yölaulu

Tämä tarina sijoittuu Pohjois-Amerikkaan, Ojibwayn intiaaniheimoon, aikaan jolloin Christopher Columbus ei ollut vielä rantautunut sinne. Se alkaa yöstä, jolloin nuori El'dyn-niminen tyttö näki unta ensimmäisenä maailmassa.

El'dyn avasi silmänsä, muttei nähnytkään tuttua biisoninvuotaista teltan kattoa vaan pilvettömän yötaivaan, jonka tähdet muodostivat spiraalimaisia kuvioita. Häntä ympäröi havumetsä, jonka puut kohosivat kymmenien metrien korkeuteen. Oksistossa laulavan linnun sulosoinnut tekivät niin kauniita kuvioita tuuleen, ettei El'dynin korvat olleet ennen moista kuulleet. Hän oli todellakin kaukana kotoaan, mutta miten?

Linnun kaunis ääni viuhahti hätääntyneenä oktaavien halki ja makeilta kukilta tuoksuvaa ilmaa halkoi korvia vihlova suden ulvonta. Valtavat tassut jymisyttivät maata susien ajaessa peuraa takaa. Pian kokonainen lauma hevosen kokoisia kauniita susia saapui aukiolle, missä El'dyn oli. Lauma lopetti nopeasti suuren peuran ja vasta sitten sudet käänsivät tummien silmiensä katseen häneen. Niiden huulet nousivat irvistykseen paljastaen terävät hampaat. Uhkaava murina täytti aukean ja suurin susista alkoi lähestyä El'dyniä niskakarvat pystyssä. Hän tuskin ehti ajatella lähestyvää kuolemaa ennen kuin suurin susista hyökkäsi. Kuului jousen jänteen paukahdus ja susi retkahti kuolleena maahan jättäen kuitenkin tykyttävän haavan El'dynin käsivarteen. "Mitä ihmettä teet täällä ilman seuraa tai asetta. Eikö sinulle ole opetettu, että metsässä on vaarallista!" Kirkas tytön ääni huusi närkästyneenä. El'dyn käänsi päätään ja näki kauniin vaalean tytön, jonka silmistä paistoi metsästäjälle ominainen tarkkaavainen, mutta hurja katse. Hänen poskeaan koristi musta nuolen muotoinen tatuointi. "Missä minä olen?" kysyi El'dyn tuskin kuiskausta kuuluvammalla äänellä. Somniumin maassa, Järven rannalla... Vieraan tytön äänestä kuuli, ettei tämä ymmärtänyt El'dyniä ollenkaan.

El'dyn lyyhistyi maahan. Missä hän oli? Kuka kiivas tyttö oikein oli? Miten hän pääsisi kotiin? Vaaleaverikkö ojensi kätensä ja lupasi viedä El'dyn omaan kylänsä ja auttaa häntä.

    Tytöt lähtivät kävelemään rauhallisesti läpi metsän. El'dyn ei voinut olla ihmettelemättä ympäristöä; kaikki oli valtavan kokoista. Sananjalat ylsivät kutittamaan tyttöjen leukaa ja kaikkien lintujen siipiväli oli monta metriä. Yksi lintu kuitenkin olisi helposti mahtunut El'dynin kämmenelle. Se oli samettisen musta, kuin yötaivas, ja kuulemma sen laulu oli kauneinta maailmassa. Somnus-linnuksi kutsuttu lintu ei kertaakaan laulanut, seurasi vain tyttöjä tarkkaillen.

Vaaleaverikkö kertoi nimekseen Nydia. Hän oli metsästäjäklaanin päällikön tytär ja lähitienoiden paras metsästäjä. Nydia muuttui hetkessä ylpeäksi ja kopeaksi puhuessaan asemastaan ja taidoistaan. El'dynkin kertoi omasta heimostaan ja maastaan. Molempien kyläläiset harjoittivat metsästystä, mutta siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Tytöt ystävystyvät nopeasti Nydian hetkittäisistä ylpeydenpuuskista huolimatta. Auringon kadotessa pikkuhiljaa puiden taakse, ilmassa alkoi tuoksua savu ja puusto alkoi harveta. Pian he olisivat perillä...

Somnus-lintu avasi ensimmäisen kerran koko päivän aikana suunsa ja lauloi yhtä kauniisti kuin El'dynin saapuessa. Samassa kaikki pimeni.

    El'dyn avasi silmänsä ja näki tutun teltan katon. Hänen päätään jomotti kuin hän olisi lyönyt se johonkin. Äkkiä hän muisti kaiken. Sudet, Nydian ja somnus-linnun. El'dyn katsoi käteensä ja näki visvaa tihkuvan rosoreunaisen haavan, jonka susi oli tehnyt. Side, jonka hän oli siihen kiertänyt, oli kadonnut. Hämmentyneenä El'dyn kiersi siihen uuden kangaspalan ja lähti teltastaan.

    El'dyn avasi silmänsä ja näki teltan vuotaktaton. Hän luuli olevansa kotona, kunnes somnus-lintu lauloi ja Nydian kasvot ilmestyivät hänen näkökenttäänsä. "Oih! Sinä heräsit!" Nedia huudahti ilahtuneena, "Tiedätkö, meidän pitää lähteä Viimeiselle vuorelle tekemään Unisieppari, mutta meillä on kiire, sillä somnus-linnun poikaset kuoriutuivat keskikesällä eli muutaman päivän päästä." El'dyn katsoi ystäväänsä hämmentyneenä. Hänen ajatukset eivät olleet vielä selkiytyneet. Mitä ovat Viimeinen vuori ja Unisieppari? Ja miksi meidän pitää kiirehtiä? El'dyn käänsi päätään ja hänen näkökenttäänsä ilmestyi vielä kaksi hahmoa: pieni ja kurttuinen hyvin vanha eukko ja hyvin Nydian näköinen pitkä mies. Hänen oli oltava klaanipäällikkö.

Mies hymyili anteeksipyytävästi ja alkoi selittää: "On olemassa kaksi todellisuutta. Me olemme Unen maassa, täällä Somniumissa ja sinä tulet Toisaalta. Viimeinen vuori on kuin portti ja somnus-linnut ovat

portinvartijoita. Nyt raja on haurastunut ja ihmiset eivät pysy omalla puolellaan todellisuutta. Se on vaarallista itse jokaiselle. Teidän pitää sulkea raja. Nydia tietää, mitä tehdä."

  Puolen päivän aikoihin koko metsästäjien klaani oli lähettämässä tyttöjä matkaan. Heidät oli varustettu hyvin. El'dyn oli saanut uudet, kestävämmät vaatteet ja repullisen muonaa sekä muita tarvikkeita. He lähtivät iloisesti rupatellen matkaan ja illan tullen tytöt olivat kävelleet pitkälle pohjoiseen. He sytyttivät nuotion valtavien kuusten katveeseen ja juttelivat kunnes somnus-lintu lauloi yölaulunsa ja El'dynin päässä pimeni.

    Herätessään El'dyn haistoi hiuksissaan savun, joka oli tullut heidän nuotiostaan. Viereisestä teltasta alkoi kuulua hätääntynyttä nyyhkettä ja hän kiirehti katsomaan, mikä oli hätänä. Pieni Nylá-tyttönen itki pidellen kasvojaan, jotka olivat täynnä viiltoja. "Minut vangittiin. Minulla ei ole merkkiä poskessa ja ne luuli että olen demoni. Ne kiduttavat minua ja sanovat, että tuhoan niiden klaanin", Nylá änkytti nyyhkytyksiensä välissä. El'dyn sulki tytön syliinsä, rauhoitti tätä ja valeli parantavaa salvaa kasvojen haavoihin. Sisällään hän alkoi pelätä. Aika oli todellakin vähissä.

    Päivän myötä selvisi, että myös eräs poika oli joutunut myös todellisuuden vietäväksi. Hän kuitenkin oli säilynyt ehjänä muutamaa naarmuja lukuun ottamatta. Ahdistus puristi El'dynin rintaa hänen mennessä ajoissa nukkumaan. Hänen ja Nedian oli pakko saada unisiepparit nopeasti valmiiksi!

    El'dynin herätessä Nydia oli jo valmiina lähtöön. Somnus-lintu lauloi vielä kauniisti, kun he jatkoivat matkaa. Puolenpäivän aikoihin Viimeisen vuoren huippu piirtyi taivaanrantaan. He ehtisivät illaksi sen juurelle. Kunhan El'dyn ei miettinyt omaa heimoaan, hän oli hyvällä päällä ja hyräili kulkiessaan Nydian rinnalla. Hän oli kiintynyt vaaleatukkaiseen ystäväänsä hyvin paljon ja suri sitä, että heidän pitäisi lopulta erota. Se oli El'dynin viimeinen ajatus illalla ennen somnus-linnun laulua ja hänen nukahtamistaan.

    Ensimmäinen, mitä El'dyn herätessään huomasi, oli ahdistunut ilmapiiri. Hän juoksi viereiseen telttaan ja kiljahti järkyttyneenä. Pieni Nylá makasi lavitsallaan kasvot tuskasta vääristyneenä. Se ilme ei sopinut alkuunkaan hänen lapsenkasvoilleen. Vasta paljon myöhemmin El'dyn huomasi hopeisen tikarin työnnettynä syvälle tytön sydämeen. Kahvaa kiersi samat kirjasimet, mitä Somniumissa käytettiin. Kuivunut veri värjäsi Nylán tunikan ruosteenväriseksi. Pala kurkussa El'dyn sulki pikkutytön suuret silmät ja suuteli tämän kylmää otsaa.

    Pikku-Nylá ei ollut unien ainut uhri. Eräs nuori mies taisteli elämästään vastapäisessä teltassa. Karhu oli hyökännyt hänen kimppuunsa. Suurin osa heimolaisista, jotka eivät olleet vielä kokeneet kolmatta vuosikymmentään, oli viettäneet yönsä Somniumissa. Siitä kertoivat enemmän tai vähemmän pahemmat vammat, jotka vaarallinen metsä oli saanut aikaan. Tuntui kidutukselta odottaa iltaan asti, mutta lopulta aurinko meni mailleen ja El'dyn pakeni telttansa.

    Nydia nukkui yhä sikeästi, kun somnus-lintu lauloi ja El'dyn heräsin. Nydia oli yöllä kerännyt ainekset unisieppareihin. Somnus-linnun sulkia, lumoavantuoksuista köynnöstä ja kiiltäviä munanpalasia.

    Nydian herätessä El'dyn oli tehnyt aamiaista. Syötyään tytöt alkoivat työstää unisieppareita.  He tekivät nuoresta pajunoksasta kehikon, johon punoivat köynnöstä verkoksi. Verkon joukkoon he pujottelivat munanpalasia. Höyhenet he laittoivat roikkumaan kehikosta. Aurinko oli jo alkanut painua mailleen unisieppareiden valmistuessa. Toisen Nydia veisi klaaninsa luo ja toisen El'dyn ottaisi mukaansa.

    Tytöt katsoivat toisiaan ja Nydian silmissä kimmelsi kyynel. Nyt oli heidän aika erota. El'dyn kapsahti ystävänsä kaulaan. Nydia vastasi tiukkaan halaukseen, ja pian El'dyninkin silmät tulvivat hyvin. Nyyhkyttäen hän katsoi unisieppariaan. Hän ei halunnut sulkea kahden todellisuuden välistä yhteyttä. Sitten hän muisti Nylán kasvot ja nyyhkytys purskahti rajuna El'dynin rinnasta. "Kiitos kaikesta! Kohtaamisemme oli parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Sinusta tuli minulle hurjan rakas", Nydia sanoi vaimealla äänellä. El'dynin halusi sanoa välittävänsä ystävästään hurjasti, mutta hän ehti vain avata suunsa, kun somnus-lintu päästi kauneimman laulunsa ja El'dynin päässä pimeni.

Ystävyksien side oli niin vahva, ettei yhteys kahden todellisuuden välillä katkennut kokonaan. Mekin matkustamme joka yö Somniumiin, mutta unilinnun taika suojaa meitä ja tekee unista epätodellisia.