Teatteria...

Hevosten ja kirjojen lisäksi rakastan teatteria yli kaiken. Harrastan sitä kerran viikossa näytelmäkerhossa ja tänä keväänä näyttelen Kaarina-teatterilla lastennäytelmässä. Teatterin ansiosta olen kokenut monia mahtavia asioita. Ilman sitä luultavasti en koskaan olisi mm. kuollut Artemiin nuoleen, toiminut ylhäisöperheen imettäjänä, voittanut Areeta miekkataistelussa, diilannut huumeita, ollut vankilan johtajan tyttöystävä tai kuherrellut Zeun kanssa... :D

Myös katsomon puolella olen saanut upeita kokemuksia:

Hamlet

Viime keväänä suuri rakkauteni William Shakespeare vietti 450. syntymäpäiväänsä ja sen kunniaksi Globe-teatterista Lontoosta tuli pieni Globe to Globe-teatteriseurue kiertämään kaikki maailman maat ja näyttelemään Hamletia. Suomessa he pysähtyivät Turkuun, Åbo Svenska Teatteriin. Voin vain kiittää kummiani siitä, että hän vei minut katsomaan näytelmää ja kustansi liput, sillä pelkästään teatterirakennuksessa käyminen oli kokemus itsessään puhumattakaan koko näytelmästä. Vaikka siinä näytteli vain yhdeksä näyttelijää, lavastus oli hyvin niukka ja äänitehosteet ja musiikki tulivat näyttelijöiden soittimina lavalta, näytelmä oli silti paras, jonka olen koskaan nähnyt. Ja jos joskus olen sanonut näyttelijäsuorituksia hyviksi, parhaatkin niistä olivat miltein karkeita tähän verrattuna. Luonteva ylinäytteleminen kuvannee parhaiten näyttelijäsuorituksia. Edes puhekielenä toiminut shakesperiaaninen englanti ei haitannut, ja vaikka olin nuorin katsoja ymmärsin kaiken. (Taisin olla myös ainoa, jonka onnistui tipauttaa muutama kyynel tragedian lopussa.) Vielä näin miltein vuoden jälkeenkin, kun ajattelen näytelmää, tunnen ruumiissani puistatuksia. Niin uskomaton se näytelmä oli. Voisin kirjoittaa tämän näytelmän upeudesta vaikka romaanin!

Kesäteattereita

Viime kesänä kävin katsomassa kolmea kesäteatteria. Ensimmäiseksi olin katsomassa Kaarinan Nuorisoteatterin Pitkää kuumaa kesää. Hyvän ystäväni isosisko ohjasi sen ja kaverini oli näyttelemässä siinä. Tuttujen kasvoijen lisäksi pidin myös koko näytelmästä. Käsikirjoitus, näyttelijät ja toteutus olivat hyviä ja näytelmästä löytyi kivoja oivalluksia.

Seuraavaksi kävin katsomassa Laviassa Ronja Ryövärintytärtä. Se oli mukava aktiviteetti mökkiviikolle. Lavasteet olivat kertakaikkisen upeita ja pidin melkein kaikista näyttelijöistä. Tietenkään toteutus pienen kunnan harrasteteatterissa ei ole niin upea kuin vaikka Hamletissa. Mutta pidin tästäkin. Teatterissa on aina jotain hyvin maagista, oli se sitten minkä tasoista hyvänsä.

Loppukesästä Porissa ollessamme menimme vielä katsomaan serkkupojan kanssa Heinähattua ja Vilttitossua. Tuo näytelmä (ainakin eka puoliaika) oli hulvattoman hauska. Puvustus ja lavastus olivat suloisia ja varsinkin Vilttitossua näyttelevä nuori tyttö oli erinomainen. Esitykseen kuului myös musiikkia joka väritti muutenkin välirikasta näytelmää. Ohjaus oli hyvä ja näyttelijät käyttivät erinomaisesti koko lavaa (ja hieman katsomoakin). 

Brinkhell

Marraskuussa kävin katsomassa Brinkhell-nimistä näytelmää. Esitys alkoi Turun Tuomiokirkolta bussikuljetuksella Brinkhallin kartanoon (joka tunnetaan myös nimellä Brinkkala) Hirvensaloon. Kartanon historia on hyvin värikäs ja jo bussimatkalla kertoiltiin sen vaiheista. Näytelmä perustui Kakskerran ja Brinkhallin kummitustarinoihin. Kolme näyttelijää kertoivat mm. Kakskerran Kertun ja verovouti Hans Erikssonin tarinan. Väliajalla saimme kierrellä vanhassa kartanossa, joka oli yhteydessä legendoihin. 

Esitys oli uskomaton! 1500-luvun kauhutarinoita, teatteria ja vanha, upea kartano - mitä muuta elämältä tarvitsen!

Harry Potter ja näkymätön muste

Reilu kuukausi takaperin kävin kummini ja pikkuveljeni kanssa katsomassa Kaarinan Lukion teatteri- ja musiikkilinjan valmistamaa näytelmää. Näytelmä oli musikaali ja sen juoni oli kaikkien Potter-kirjojen yhdistelmä. Se oli karikatyyri J.K.Rowlingin tunnetuista hahmoista ja maailmankuulusta juonesta, joka minusta oli hyvin hauska, vaikken yleensä parodioista pidäkään. Näytelmä oli hyvin massiivinen ja painui varmasti lähes kaikkien katsojien (ja näyttelijöiden) mieliin. Ja näyttelijät olivat kertakaikkisen mahtavia. Kuitenkin monet vitsit liittyivät vahvasti kirjasarjaan, eivätkä ne välttämättä auenneet katsojille, jotka eivät ole lukeneet sarjaa, mutta minuun ne upposivat kuin veitsi sulaan voihin tai lyijypaino veteen. Minun täytyy nostaa hattua myös sille miten näytelmässä saatiin esitettyä kaikki tärkeimmät velhomaailmalle kuuluvat piirteet ja miten ne saatiin istutettua Suomeen ja vuoteen 2015.