Onko tasa-arvottomuus oikein?
Ihmisten tasa-arvoisuus on Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin teema. Kirja kertoo Jane Eyren tarinan. Köyhän ja syntyperältään tuntemattoman naisen matka ei ole helppo. Mahdoton rakkaus kohtaa Janen ja mahdollisuudet onneen ovat pienet.
Mielestäni on väärin, että ihmisiä arvostellaan sen perusteella, ovatko he naisia tai miehiä, köyhiä tai rikkaita, tummia tai vaaleita. Ihmisten pitäisi olla tasa-arvoisia. Naiset kelpaavat ainoastaan hoitamaan lapsia ja taloutta, köyhät voivat ainoastaan palvella muita eläinten tavoin. Onko näin? Ei! Naisilta voi löytyä viisautta ja köyhilläkin on tunteet. Ihmisten arvo ei voi määrittyä syntyperän mukaan.
Naiset ovat vasta viimesen vuosisadan aikana saaneet enemmän oikeuksia. Joissain maissa miehillä on edelleen enemmän oikeuksia. Naiset ovat alempiarvoisia heikomman ruumiin rakenteensa takia. Suuri syy on myös, että ensimmäinen nainen Eva söikielletyn hedelmän, jolloin hän ja Adam joutuivat lähtemään Paratiisista.Ihmiset noudattavat vanhoja perinteitä, eivätkä avarra katsettaan.
Tasa-arvoisuus menee kuitenkin helposti liian pitkälle. Jos otan esimerkiksi urheilukilpailut, joissa pitää peluuttaa myös huonompia pelaajia tasa-arvoisuuden takia, joukkueen taso laskee huomattavasti. Jos ihminen pystyisi pitämään tasa-arvon kohtuuden rajoissa, yhteiskunnassa olisi parempi elää. Valitettavasti tasa-arvoisuus menee yleensä yli tai sitä ei ole ollenkaan.
On ihmiasten luokittelussa hyviäkin puolia. Välttyy monilta kompleksilta, kun tietää paikkansa yhteiskunnassa. Yhteiskunnassa pitää olla myös johtajia, jotka kuuntelevat kansan mielipiteitä sekä tarpeita ja tiivistävät ne, jotta voisivat auttaa muuta kansaa parantamaan oloja. Yhteiskunnan huipulla olevilla on myös hyvä itsetunto, vaikkakin se perustuu valheeseen.
"Minulla on yhtä paljon sielua kuin teillä - ja aivan yhtä paljon sydäntäkin! Ja jos jumala olisi suonut minulle hiukan kauneutta ja paljon rikkautta, tekisin eron teille yhtä vaikeaksi kuin se on minulle", sanoi Jane Eyre elämänsä merkittävimmällä hetkellä. Ihmiset ovat usein pinnallisisa eivätkä katso toisen ihmisen sisintä. Ulkoinen olemus ei kerro ihmisestä mitään tärkeää. Mitä väliä onko ystäväsi ruma vai kaunis, tyhyt vai pitkä, viisas vai tyhmä? Hän on silti ystäväsi.
Kukaan ihminen ei lopulta ole toistaan huonompi. Tasa-arvoisuutta pitää olla maailmassa, mutta ei liikaa. Ulkoinen olemus ei välttämättä vaikuta luonteeseen. Yhteiskunnan pitäisi olla tasa-arvoinen!
Lähteet:
- Charlotte Brontë Kotiopettajattaren romaani 1847
- edu.turku.fi/tiimalasi/ 17.4.14
- Perheeni ja ystäväni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti