Saima
Harmaja syntyi 8.5.1913 viisihenkiseen perheeseen Helsingissä. He olivat
onnellinen ja varakas perhe.
Saima
alkoi kirjoittaa tarinoita heti lukemaan oppiessaan, mutta lopulta nuori neito
löysi kutsumuksensa runojen parista. Hänen esikuvinaan toimi mm. Aleksis kivi
ja Dante. Vanhempien mielestä kirjoittaminen vaaransi terveyden tytöltä, joka
sairasti tuberkuloosia ja siksi vietti suuren osan opiskeluajoistaan
sairaalassa. Ystävien tuen ja sairaanhoidon avulla tauti pysyi sen verran
hallinnassa, että tyttö kirjoitti ylioppilaaksi ja pääsi hieman matkustelemaan.
Tuo kevät oli muutenkin hänen elämänsä kulta-aikaa, sillä hän rakastui ja
kihlautui ja kaiken lisäksi Harmajan ensimmäinen runokokoelma Huhtikuu julkaistiin.
Muutama
vuosi myöhemmin Saiman rakas isosisko kuoli synnytyksessä. Tämä tapahtuma mursi
jo muutenkin huonokuntoisen nuoren naisen. Onneksi Harmajan viimeistä
elinvuotta pikkuinen vauva piristi, vaikka Saima vietti suuren osan siitä
eristettynä sairaalassa.
Heikkenevästä
terveydestään huolimatta Saima yritti kirjoittaa niin paljon runoja kuin
mahdollista. Kaukainen maa oli
viimeinen runoilijan teoksista, joita hän julkaisi. Se kuvastaa niin rakkautta sisaren
lapseensa kuin hyväksyntää omasta kuolemasta. Nukkuessaan pois 21.4.1937 hän ei
ollut saanut teosta valmiiksi, mutta se julkaistiin huolimatta muutamasta
keskeneräisestä runosta.
Vaikka
tuberkuloosi vei Saima Harmajan hengen jo 23-vuotiaana, se ei silti pysäyttänyt
runoilijan nousua Suomen tunnetuimpien kirjailijoiden listalle.
 |
| Saima Harmaja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti