Tarina kolmesta veljeksestä

Kuoleman varjelusten merkki

Olipa kerran kolme veljestä, jotka taivalsivat mutkaista syrjätietä hämärän aikaan. Aikanaan veljekset tulivat joelle, joka oli liian syvä kahlata poikki ja liian vaarallinen uida, mutta veljekset olivat oppineita taikureita, joten he vain heilauttivat taikasauvojaan ja ilmaannuttivat sillan petollisen veden yli.
He olivat puolessavälissä siltaa, kun he huomasivat huppupäisen hahmon tukkineen tiensä. Ja Kuolema puhutteli heitä. Häntä suututti, kun häneltä oli petkutettu kolme tuoretta uhria, sillä yleensä matkamiehet hukkuivat jokeen. Mutta Kuolema oli viekas. Hän tuli muka onnittelemaan kolmea veljestä taikuudesta ja sanoi, että he kaikki olivat ansainneet palkinnon, koska olivat niin ovelasti väistäneet hänet. 
Vanhin veljistä oli oikea tappelupukari ja hän pyysi taikasauvaa, joka oli vahvempi kuin yksikään muu sauva: sauvaa, jonka omistaja voittaa kaikki kasintaistelut, sauvaa, joka on kyllin arvokas Kuoleman kukistaneelle miehelle! Niin Kuolema meni seljapuun luokse joen äyräälle, valmisti taikasauvan oksasta, joka haaroi siellä, ja antoi sen vanhimmalle veljelle.
Toinen veli oli pöyhkeä ja tahtoi nöyryyttää Kuolemaa vielä lisää, ja siksi pyysi valtaa kutsua toisia Kuolemalta takaisin. Niin Kuolema poimi joen äyräältä kiven ja antoi sen toiselle veljelle ja sanoi, että kivellä on voima palauttaa kuolleet takaisin. 
Sitten Kuolema kysyi kolmannelta eli nuorimmalta veljeltä, mitä tämä tahtoi. 
Nuorin veli oli veljeksistä vaatimattomin ja viisain eikä hän luottanut Kuolemaan. Sikso hän pyysi jotain, minkä avulla hän pääsisi siitä paikasta Kuoleman seuraamatta perässä. Ja Kuolema ojensi hänelle hyvin vastahakoisesti oman näkymättömyysviittansa.
Sitten Kuolema astui sivuun ja salli kolmen veljeksen jatkaa matkaansa, ja niin he jatkoivat ja puhelivat ihmeissään seikkailusta, jonka olivat kokeneet ja ihailivat Kuoleman lahjoja. Ajallaan veljekset erosivat, kukin lähti kohti omaa määränpäätään.

Ensimmäinen veli taivalsi viikon tai enemmän ja saavuttuaan kaukaiseen kylään, etsi käsiinsä velhon, jonka kanssa hänellä oli ollut riitaa. Koska hänellä oli seljansauva aseenaan, hän ei luonnollisestikkaan voinut hävitä seurannutta kaksintaistelua. 
Jätettyään vihollisensa makaamaan kuolleena maahan, vanhin veli meni majataloon, missä rehenteli kovaan ääneen ja kertoi vahvasta sauvasta, jonka oli napannut itselleen Kuolemalta ja joka teki hänestä voittamattoman. Sinä samaisena yonä hiipi muuan velho vanhimman veljen luokse, kun tämä makasi viinapäissään sängyssään. Varas otti taikasauvan ja silpaisi päällepäätteeksi vanhimmalata veljeltä kaulan poikki. Ja niin Kuolema otti ensimmäisen veljen omakseen.

Toinen veli matkasi sillävälin omaan kotiinsa, missä hän asui yksin. Siellä hän otti esiin kiven, jolla oli mahti kutsua kuolleista takaisin ja hän kiepautti sitä kolmasti kädessään. Hänen suureksi hämmästyksekseen ja riemukseen hänen eteensä ilmestyi tyttö, jonka oli kerran toivonut naivansa, mutta joka oli kuollut ennenaikaisesti. Mutta tyttö oli kuitenkin surullinen ja kylmä ja erossa hänestä kuin hunnun takana. Tyttö oli palannut kuolevaisten maailmaan, mutta ei oikeasti kuulunut sinne ja siksi kärsi. Lupulta toinen veli tuli hulluksi oivomastaan kaipuusta ja tappoi itsensä. Ja niin Kuolema otti toisen veljen omakseen.

Mutta vaikka Kuolema etsisikeli kolmatta veljeä vuosikausia, ei hän milloinkaan löytänyt tätä. Vasta saavutettuaan korkean iän, nuorin veli riisui näkymättömyysviitan ja antoi sen pojalleen. Ja silloin hän tervehti Kuolemaa kuin vanhaa ystävää, ja he poistuivat tasavertaisina tästä elämästä. 

J.K. Rowling Harry Potter ja kuoleman varjelukset
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta 

Δ=Näkymättömyysviitta, O=Elpymyskivi, I=Seljansauva