Sivut

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Sitä kaunista tuskaa...

Naimalupa 27.6.2015


Tänään minut on konfirmoitu. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, että olen kirkollisesti täysikäinen, saan mennä kirkossa naimisiin, minusta voi tulla kummi, saan äänestää vuoden päästä kirkollisvaaleissa, voin mennä kirkkoon syömään leipää ja juomaan viinä ja saan rahaa ja lahjoja. Loppujen lopuksi mikään noista ei merkitse paljoa. Enemmän minulle merkitsee riparin mukana tuomat kokemukset; mahtavat ihmiset, leiri, muistot, kaikki läheiset ihmiset juhlissa ja nauru, jonka muisto seuraa minua iloisena aina hautaan asti.

Rippiristini <3 
En sano, että leirimme oli paras ikinä, sillä kaikki sanovat niin. Meidän leiriämme ei voi sanoin kuvailla! Muut leirit eivät vedä ollenkaan vertoja meidän leirillemme. En kokenut suurta valaistumista enkä ole sen hartaampi kristitty kuin ennenkään. Kasvoin silti ihmisenä, kiitos mahtavien leiriläisten, isosten ja työntekijöiden. Nyt kun ajattelen sitä uskomatonta viikkoa, kurkkuuni nousee pala ja silmäni ovat vaarassa tulvia yli.
Ripariryhmämme + isoset <3
 Kiitos ihanaakin ihanammat leiriläiset, maailman parhaat isoset (ja yövalvoja)! 

Saatiin tosi hienot Raamatut




Bussissa oli kuuma!




Viimeisenä iltana kyynelehdimme vuolaasti



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti