AIHKI
26.7 starttasi bussimme kolon
pihalta, noin 24 tunnin matka Kilpisjärvelle saattoi alkaa. Uskokaa tai älkää,
matka ei tuntunut yhtään pitkältä, vaikka tuskin kukaan nukkui kovinkaan hyvin.
Säännölliset pysähdykset, muutamat elokuvat ja hyvä seura saivat ajan kulumaan
nopeasti. Kun bussimatka lähestyi loppuaan, porot ja nenän edessä kohoavat
tunturit saivat meidät ajattelemaan ”Wow! Tästä se alkaa”. Niin se tosiaan
alkoikin.
 |
| Ensimmäiseen yöpymispaikkaan |
Kun pääsimme
Kilpisjärven retkeilykeskuksen pihaan, teimme ensimmäiseksi trangialla
päivällistä. Syötyämme laitoimme rinkat kuntoon ja nousimme Malla-laivalle. Venematka
järven yli ei ollut pitkä ja rantauduttuamme varsinainen vaellus alkoi.
Maisemat olivat huikeita ja purot niin puhtaita, että joimme niistä. Tunnin
kävelyn jälkeen pääsimme ensimmäiselle yöpymispaikalle, pystytimme teltat ja
menimme nukkumaan. Seuraavana päivänä syötyämme ja purettuamme teltat lähdimme taas
polulle. Rinkat laskettiin jo pian selästä, kun kävimme katsomassa kolmen
valtakunnan rajapyykkiä. Lounaaseen asti vaelsimme tasaisessa maastossa, mutta
valmispasta-aterian jälkeen polkumme johti ylämäkeen. Eipä se sitten
laskenutkaan ennen kuin vaellusosion loppu alkoi häämöttää. Eikä mennyt
aikaakaan kun puuraja jo jäi taakse. Tuona päivänä samoajat lähtivät omille
teilleen emmekä tavanneet heitä ennen kuin saavuimme takaisin retkeilykeskuksen
pihaan.
 |
| Kolmen valtakunnan rajapyykki |
Toinen yöpymispaikka oli karun kaunis. Siellä
oli järvi, kiviä ja pientä aluskasvillisuutta. Tuo oli aika kaikenkattava
kuvaus. Kun seuraavana päivänä lähdimme vaeltamaan, pilvet olivat
alapuolellamme ja pääsimme näkemään ikiluntakin.
Kolmannessa yöpymispaikassa maa
oli pehmeää, mutta kuoppaista, emmekä päässeet nukkumaan tasaisella alustalla. Tuulikin
niin hurjasti, ettei telttoja meinannut saada pystyyn. Illalla löysimme
järvestä iilimadon, joten emme voineet juoda keittämätöntä vettä.
Seuraavana päivänä lähdimme laskeutumaan.
Minusta henkilökohtaisesti nousu oli mukavampi, vaikkakin välillä oli ollut niin
jyrkkää, että käsiä tarvittiin avuksi. Tuon päivän vaellus tuntui jopa ehkä
raskaimmalta. Vettä ei ollut runsaasti ja sopivaa yöpymispaikkaa ei tuntunut
löytyvän. Lopulta leiriydyimme järven rannalle. Illalla tuuli ja satoi. Viimeisenä
vaelluspäivänä pääsimme retkeilykeskuksen pihaan. Teltat pystytettiin ja sen
jälkeen porukka kävi kaivatussa suihkussa ennen tervetullutta buffet-päivällistä.
Retkipasta oli jo tulla ulos korvista ja nenästä.
Torstaina
herättiin ja lähdettiin bussilla Tromssaan. Aluksi käytiin Polariassa, joka on
arktisten alueiden tiedekeskus. Siellä oli paljon vedeneläviä, joista
kiinnostavimpia oli söpöt hylkeet. Tälle villille porukalle tuotti iloa myös lasten
leikkipaikka…
 |
| Maisemat olivat huikeita... |
Sen jälkeen lähdimme pienissä
ryhmissä kiertelemään kaupunkia ja ostamaan tuliaisia. Kaupunki oli melko
pieni, mutta täynnä nähtävää. Illemmalla matkalla takaisin Suomeen muutamat
kävivät uimassa Jäämeressä! Vesi oli melko kylmää ja ilmalämpötila oli 20˚C
alapuolella. Se oli silti hieno kokemus.
Perjantai
aamupäivällä menimme Kilpisjärven luontokeskukseen pullakahveille. Iltapäivällä
lähdimme huiputtamaan Saanaa. Ensin kiivettiin pitkät portaat ja huipulle
päästiin lopulta pientä polkua pitkin. Se oli hieno kokemus, vaikkakin sää oli
niin pilvinen, ettei kuvaamisesta tullut mitään. Iltanuotiolla esitimme
näytelmät, joita olimme valmistelleet koko leirin ajan. Katsoimme myös
näytelmän Haltin häistä (perustuu lauluun) ja söimme iltapalaa. Ilta oli hauska
vaikka siihen sekoittui suuri annos haikeutta leirin loppumisen takia.
Aamulla pakkasimme teltat ja loimme viimeiset
silmäykset tuntureihin ennen kun nousimme bussiin ja lähdimme kohti Littoista.
 |
| Tuntureiden loistoa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti